Julia (Veka) Uutela

Julia aloitti telinevoimistelun 7 vuotiaana ja eteni nopeasti kilparyhmään, lopulta nuorten maajoukkueeseen asti. Voimistelun kilpailuhenkinen maailma ei kuitenkaan osunut yksi yhteen Julian luonteen kanssa ja hän siirtyi 13 vuotiaana yleisurheiluun erikoistuen seiväshyppyyn. Sieltä hänellä on saavutuksena mm. 16-vuotiaiden suomenmestaruus ja kansainvälistä kilpailukokemusta.

Kilpailulajien jälkeen Julia on treenannut omaksi ilokseen harrastaen monipuolisesti kehonpainolajeja kuten pariakrobatiaa, tanssia, juoksua ja calisthenicsia eli katuvoimistelua.

Julia myös testasi kilpailla street workoutissa kesällä 2023 ja jo muutaman kuukauden harjoittelulla otti kolmesta ensimmäisestä eli kaikista kisoistaan voiton, mukaan lukien suomenmestaruuden. Kilpailu ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta - vieläkään.

Julia ohjaa monipuolisesti yhdistäen voimistelua, katuvoimistelua, yleisurheilua käyttäen hauskoja harjoitteita. Opetuskokemusta Julialla on noin 10vuotta. Julian tunneilla tulet varmasti oppimaan sekä hymyilemään! ;-)

Moikka! Mä olen Julia, maamerkeiltä suhteellisen pieni ja pääsääntöisesti elämäniloinen tyyppi! ;- )  Voit kutsua mua Vekaksi!

Taustaltani olen kasvatustieteilijä, liikunnanohjaaja, tunne- ja vuorovaikutusohjaaja sekä mittatilausompelija! ..Uuden oppiminen ja jatkuva itseni kehittäminen on mulle intohimo! On siistiä oppia katsomaan maailmaa aina vähän eri näkökulmasta ja yrittäjyydessä parasta onkin päästä hyödyntämään monipuolisesti sitä osaamista, jota on kertynyt ja mitäpä muutakaan kun oppimaan jatkuvasti uutta!

Lajitaustaltani mun juuret on telinevoimistelussa ja yleisurheilussa, seiväshypyssä ja pikajuoksuharjoittelussa. Oon saanut oppia jo nuorena vaikka ja minkälaisia tietoja, taitoja ja tekniikoita – sekä havainnoida eri valmentajien tyylejä, tapoja olla, opettaa ja esimerkiks vuorovaikuttaa! Sieltä onkin sitten omat opintopolut ja kiinnostuksen kohteet saaneet myös alkunsa.

Viimesen kymmenen vuoden aikana oon työskennellyt erilaisissa opettajan ja liikunnan ohjaajan tehtävissä. Ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja jaksaminen on muodostunu sellaiseks teemaksi, jonka parissa työskentely vie mukanaan. Oonkin tosi iloinen ja innoissani Calisthenics Labin synnystä, jonka tarkoituksena on nimenomaan tarjota kokonaisvaltaisesti kehittävä, sopivan haastava ja ennen kaikkea lämmin hyväntuulinen treeniympäristö!

Tänne Calisthenics Labille voi tulla niin konkarit kuin aloittelijatkin, se on meidän tärkein "arvo" ja koko systeemi on rakennettu tukemaan sitä. Meillä on Benkun ja Jarin kanssa ihan super tiimi, jolta löytyy osaamista monelle tasolle ja moniin lähtökohtiin! Jos mun pitäis heittää joku motto, se olisi varmaan: "Vanhakin koira voi oppia uusia temppuja!" Pitää mun mielestä täysin paikkansa! (Ps. mulla on kaksi koiraa ja olen ihan super eläinrakas!)

Ainiin, shopin puolelta tulet löytämään myös mun ompelemia treenivaatteita ja harjoittelun apuvälineitä, kuten remmejä rekille, lämpötyynyjä lihaksille ja tukinauhoja ranteille.. Tsekkaa myös Benkun tekemät nojapuut omatoimiharjotteluun! Ja ennen kaikkea, tervetuloa meidän ohjaukseen! 😊 

Benjamin (Benkku) Lundberg

Benjamin löysi Calisthenicsin vuosina 2018-2019 ja hurahti siihen täysin. Lapsuuden ja nuoruuden unelmat temppujen ja voimataitojen oppimisesta kävivät vihdoin toteen telinevoimistelun 29-kertaisen Suomen mestarin Jari Mönkkösen ohjauksessa. Benjamin on kilpaillut Street workout Freestylessa useamman vuoden ja napsinut Suomen mestaruus kilpailuista vuosi vuodelta eri värisiä mitaleita. Myös kansainvälisesti Benjamin on menestynyt kilpailuissa hyvin ja tehnyt maailmalla harvemmin nähtyjä vaikeita dynaamisia liikkeitä!

Benjaminin ura alkoi poikkeuksellisissa olosuhteissa hänen jäädessään yksinhuoltajaisäksi silloiselle kaksivuotiaalle pojalleen. Onneksi Mönkkösten harjoittelusali Games of Skills tarjosi tekemistä niin isälle kuin pojalle ja kaksikko sai harjoitella Jarin ohjauksessa. Benjamin haluaakin kannustaa kaikkia lajista ja urheilusta kiinnostuneita urheilemaan, oppimaan uutta ja tavoittelemaan omia unelmia elämäntilanteesta huolimatta! Benkun tarinan innoittamana tarjoamme Calistenics Labissa myös yhteistunteja aikuisille ja lapsille ja todella uskomme että kaikilla on mahdollisuus kehittyä!

Benjamin on tehnyt lajin parissa myös valmennustyötä 5 vuotta ja hänen vahvuutensa valmentajana ovat luotettavuus, johdonmukaisuuus, varmuus, tarkka tekniikkatietämys ja kehoturvallinen ohjausote. Benjamin tunnistaa helposti eri ihmisten heikkoudet ja vahvuudet ja osaa ottaa ne ohjauksessa huomioon antaen täsmäharjoitteita kullekin henkilölle! Benjaminilla on myös useita kiitollisia yksityisasiakkaita, ja hän on saanut ihmisiä kehittymään kerta toisensa jälkeen, kasvattaen heidän itseluottamusta ja liikunnaniloa onnistumisten myötä!

Moikka, Benkku tässä. Ootko koskaan miettinyt mielessäsi, että olispa hienoa osata jotain siistiä? Tai ootko halunnut voimistella, vaikka ootkin jo aikuinen? Niin mäkin.

Tai no itseasiassa, mä halusin voimistella lapsenakin, mutta asuin pikkukaupungissa ja sieltä ei päässyt kovin helposti voimisteluun, joten se sitten jäi. Halusin osata voltteja ja temppuja, joten mutsi toi jousipatjat roskiskatoksesta ja mä aloin treenata niillä. Aikaa kului ja jossain vaiheessa tein ihan volttisarjoja nurmikolla. Taisin oppia 15 -vuotiaana 10 kässäripunnerrusta ja kokokierre bäkin maassa - haastan niillä vieläkin välillä joitain kovia voimistelijoita, ihan huvin vuoksi :D

Päädyin myös muihin harrastuksiin, kuten yleisurheiluun, aitajuoksu päälajina ja korkeushyppy toisena lajina. Joitain kamppailulajeja tuli myös testailtua. Kehonhallinta jutut oli kuitenkin se mikä mua oikeesti kiinnosti ja faijan kanssa aina innoissaan tsiigailtiin kun jossain nähtiin "katuvoimistelijoita". Ja lopulta sitten mäkin päädyin lajin pariin, kun löysin 2019 tammikuussa Jarin ja Sannan (Mönkkönen) entisen salin Game of Skills!

Mä en tyyliin edes tiennyt kuka Jari Mönkkönen on, koska olin tuttipullo iässä silloin, kun Jari pyöri telkkarissa.. Jari löysi mut salilta kuitenkin aika nopeesti ja ehdotti että alkais valmentaa mua. Aikamoinen onnenpotku! Meistä tulikin sitten hyvät ystävät, rupesin myös ohjaamaan tunteja Gossilla. Aloin lisäksi avustamaan Jaria, koska olen hoitaja koulutukseltani. Siinä sitten treenattiin 20-25 tuntia viikossa ja vietettiin vapaa-aikaa yhdessä.

Toiveena oli että pääsisin vielä joskus kilpailemaan ja päätettiin tähdätä 2020 Sm-kisoihin Street workoutissa! Tavoitteet ylitettiin ja voitin Freestyle osion! Nojapuut oli ja on edelleen ihan mun juttu, erityisesti voltit siellä on jotain tosi siistiä, ja harvinaistakin. Rekki taas oli mulle aluks ihan vieras juttu: törkeesti perusteita, turhautumista, verta ja kyyneleitä, mutta sit seki muuttu hauskaks… Osittain se turhautuminenkin toki johtu siitä et mua kiinnosti vaan ne liikkeet mitä ei tehnyt kukaan muu paitsi Venäjän freestyle kunkut 😀..

Oon ollut nyt 5-vuotta lajin parissa lähes täyspäiväsesti, minkä lisäks oon harrastanut sirkuksen pariakrobatiaa ja saanut oppeja käsinseisontaan sieltä. Mun spesiaali osaaminen onkin käsinseisonnassa, presseissä ja planchessa. Freestyle on myös aina lähellä sydäntä ja sieltä tulee valtavasti onnistumisen kokemuksia! Ps. se laji kannattaa alottaa just sillon, kun tuntuu ettei oo valmis siihen!

Mä tykkään auttaa ihmisiä niiden tavotteissa ja nimenomaan suunnittelemaan treenit järjestelmällisesti ja järkevästi. Mikään ei tunnu paremmalta kun kuulla esimerkiksi "Benkku, mun olkapäihin ei enää satu!" tai vaikkapa se tunne kun käsinseisonta ei ookkaa enää vaan tuuria vaan taitoa, ja että asiakkaalla on siinä oikeet lihakset käytössä. 

Tavattiin myös mun matchin, Vekan, kanssa streettitreeneissä, ja ollaan yhessä suunniteltu Calisthenics Lab! Mä oon niin ilonen, et pääsen tekee tätä yhessä mun lemppari tyyppien kanssa. Tervetuloa mukaan meiän toimintaan!

Jari Mönkkönen

Jarilla on pitkä ja menestyksekäs ura telinevoimistelussa. Parhaina saavutuksina hän voitti rekillä EM-hopeaa vuonna 1998, minkä lisäksi hän voitti ensimmäisenä suomalaisena maailmancupin osakilpailun vuonna 2000. Koko voimistelu-urallaan hän voitti yhteensä 29 miesten sarjan henkilökohtaista suomenmestaruutta. 

Vuonna 2016 tapahtuneen vammautumisen jälkeen Jarin ajatusmaailma muuttui ja laajeni. Nykyään Jari kokee tärkeäksi tarjota liikunnan ja oppimisen iloa ammattimaisessa ohjauksessa ihan jokaiselle, joka haluaa treenata ja edistyä. Jari on valmentanut neljän vuoden ajan Street Workoutissa Benjamin Lundbergia, joka on saavuttanut lajissa mm. Suomen mestaruuden.

Valmentajana ja ohjaajana Jarin vahvuutena on kyky löytää ydinkohdat, jotka liikkeissä pitää korjata tai muuttaa, jotta ne onnistuvat. Hän on kannustava ja innostava ja nauttii saadessaan valmennettavat oivaltamaan ja oppimaan uutta!

Jari toimii Calisthenics Labilla mentorina ja asiantuntijana. Jaria pääsee näkemään myös harjoituksissa, sillä laji on hänelle rakas ja Jarin valmennus ammattitaito on vailla vertaansa! Jari osallistuu niin aloittelijoiden kuin edistyneempienkin ohjaukseen ja antaa parhaimmat vinkkinsä. Eniten Jari nauttii motivoituneiden ihmisten ohjaamisesta!

Asuin nuoruuteni Jyväskylässä ja olin kotikatuni yksi nuorimmista lapsista. Pienestä pitäen, ja etenkin siitä asti, kun opin ajamaan polkupyörällä yritin pysyä vanhempien poikien mukana ja perässä. Rakentelimme Laajavuoren metsään majoja puihin. Vietin paljon aikaa lähimetsissä, räjäyttelimme kotoa vohkittuja sinappi- ja hiuslakkapurkkeja vesitornin seinää vasten ja leikimme ritsasotaa vajojen katoilla. Oli ihme, ettei kenellekään meistä sattunut silmävammoja. Rautanauloista taivutetut panokset lähtivät kovaa, ja kunnolla osuessaan leikit päättyivät monesti jonkun itkuun. Rakastin uimista, kiipeilyä ja kavereiden kanssa luonnossa liikkumista. En pelännyt korkeita paikkoja ja taisin olla vähän yllytyshullu isompia poikia miellyttääkseni.

Alakouluikäisenä kiinnostus urheiluun kasvoi ja varsinkin sisäliikuntatunneilla pidin kuntotesteistä ja telinevoimistelusta. Kolmannella luokalla meni 20 leukaa ja kippi rekillä onnistui jo ihan itsestään. Räystäsputkea pitkin kolmikerroksisen koulun katolle ei ollut mikään ongelma kiivetä, siihen tarvittiin vain lause "et muuten pääse".

Kolmannella luokalla harrastuksiani olivat yleisurheilu, laskettelu ja lisäliikuntatuntien telinevoimistelu. Pääsin edustamaan Kypärämäen koulua valtakunnallisissa Jumppakärpäs-kilpailuissa sijoittuen siellä viidenneksi.

Laskettelu vaihtui freestyle-hyppyihin ja koulun Jumppakärpänen Jyväskylän telinevoimisteluseuraan. 14-vuotiaana hyppäsin Laajavuoren kilpailurinteessä ensimmäisen kaksoisvolttini sukset jalassa. Hyppyri oli metrin minua korkeampi. Pääsin vierestä ihailemaan aikuisten tekemiä kaksoisvoltteja suorin vartaloin ja joku hullu hyppäsi kolmea volttia ja taisi siinä olla useampi kierrekin mukana. Freestyle-hypyt kiinnostivat tuolloin minua telinevoimistelua enemmän. Se oli rennompaa kuin telinejumppa ja viihdyin hyvin rinteessä. Telinevoimistelu oli kurinalaista, ja se vei paljon aikaa. Seitsemännellä luokalla harjoituksia viikossa kertyi kymmenen. Talvisin rinteeseen piti päästä vielä joka päivä, yleensä voimisteluharjoitusten jälkeen, jotka loppuivat myöhään illalla. Voimisteluun meni aikaa noin 20 tuntia viikossa, ja kaikki matkat tehtiin tietenkin polkupyörällä.

Vuonna 1990, 16-vuotiaana pääsin ensimmäistä kertaa telinevoimistelun miesten maajoukkueeseen. Kilpailut pidettiin Hollannissa. Ymmärsin, että valintoja piti tuossa vaiheessa alkaa tehdä. Voimistelu tuntui raskaalta, myös henkisesti, kun pelkäsin joitakin liikkeitä rekillä. Treenimäärät kasvoivat vuosi vuodelta ja vapaa-aika pieneni. Halusin ennemmin rinteeseen kuin voimisteluharjoituksiin, mutta isä ei antanut lopettaa. Synnynnäinen vika selässä ei riittänyt syyksi, vaikka jo tuolloin selkä- ja olkapääkivut estivät joidenkin telineiden täysimittaisen harjoittelun. Liikkeet vaikenivat ja menestyksen myötä koukutuin kuitenkin yhä enemmän telinevoimisteluun. Vuosien määrätietoinen harjoittelu kovista selkäkivuista huolimatta vei eteenpäin. Lukion ensimmäisellä luokalla 1991 voitin kuusiottelun suomenmestaruuden sekä nuorissa että miehissä. Suomen mestaruuksia tuli joka vuosi, ja homma muuttui vakavammaksi lukion päätyttyä vuonna 1993. Treenimäärät kasvoivat edelleen. Olin tinkimätön harjoittelija, enkä antanut itselleni sääliä, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna typerää.

Vuosi 1994 oli käännekohta elämässäni. Pääsin MM-kilpailuissa Australian Brisbanessa rekin loppukilpailuun taistelemaan mitaleista, mutta kokemus ja liian kova lataus loppukilpailussa aiheuttivat telineeltä tippumisen ja koin ensimmäisen todella kovan pettymyksen. Voin sanoa, että silloin harmitti. Hyvin onnistuessani olisin ehkä voinut sieltä mitalin saavuttaa.

Vuosi 1994–1995 vierähti armeijassa Lahden Urheilukoulussa. Armeijasta päästyäni 1995 voitin viisi SM-kultaa samassa kilpailussa. Harjoittelu tuohon aikaan oli jo aika ammattimaista. Kaiken kaikkiaan urani aikana voitin yhteensä 28 suomenmestaruutta ja hallitsin telinevoimistelua Suomessa kymmenen vuotta. Muita saavutuksia 23 vuotta kestäneen urheilu-urani aikana olivat mm. EM-hopea v. 1998 ja maailman cupin osakilpailun voitto rekillä vuonna 2022 Glasgow'ssa. Kävin myös kokeilemassa Saksan Oberhausenissa, miltä tuntui voimistella ammattilaisena bundesliigassa.

Matkan varrella vuonna 1993 kainalooni tarttui Sanna-vaimoni, yhteisiä lapsia meillä on yhteensä kolme. Urheilu-uran jälkeen koin vahvaa halua päästä kokeilemaan palomiehen ammattia. Ehdin työskennellä 12 vuotta, kunnes loukkaannuin vuonna 2016 ja halvaannuin täydellisesti kaulasta alaspäin. Nykyisin liikun sähköpyörätuolilla ja asun 17-vuotiaan poikani kanssa Koskelassa. Tällä hetkellä harrastan valokuvausta, luonnossa retkeilyä ja kirjoittelen kolumneja. Toimin Helsingin kaupungin varavaltuutettuna ja olen vammaisneuvostossa pitämässä vammaisten ihmisten puolia.

Pidän paljon lapsista ja vammastani huolimatta pystyn hyvin ohjaamaan villejäkin ryhmiä. Vaimoni kanssa meillä oli oheisharjoittelua ja voimistelua tarjoava yritys, jossa toimin valmennuspäällikkönä. Valmensin ja ohjasin lapsista aikuisiin eritasoisia ryhmiä. Omalta salilta löysin entisen valmennettavani Benjamin Lundbergin. Benkun kanssa tavoitteenamme oli pärjätä Street Workoutin SM-kilpailuissa, ja parhaimpana saavutuksenaan hän voitti lajin Suomen mestaruuden vuonna 2020. Vuonna 2023 Päätimme Benkun ja Vekan kanssa kuitenkin lopettaa Street Workoutin ikävien sisäpiiriongelmien vuoksi, joita oli mahdotonta parantaa. Puhtaalta pöydältä on nyt kiva aloittaa.

Valmentajana olen joustava ja annan tarvittaessa tilaa ohjattavilleni. Toivon, että ohjattavani osallistuvat aktiivisesti valmennusprosessiin. Halu oppia uusia asioita pitää tulla jokaiselta itseltään. Hyvä valmentaja keskittyy urheilijan tarpeisiin ja tavoitteisiin ja auttaa löytämään heidän voimavaransa ja sisäisen motivaationsa. Valmentajana olen ihmisläheinen, osaan kuunnella ja olen ymmärtäväinen. Olen myös tasapuolinen kenenkään taustasta tai tasosta riippumatta. Valmentajana minulle tärkeää on löytää valmennettavani vahvuudet ja auttaa heitä kehittymään kohti hyvää suoritusta. Hyvä valmennus perustuu mielestäni ymmärrykseen, empatiaan ja taitoon.

Motto: Mestareiksi ei tulla harjoittelemalla heikkouksia, vaan sitä missä ollaan hyviä.

Jari Mönkkönen